sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Mitä se höpisee?

Tässä aloitusviestissä kerron teille, arvon lukijat, mistä tässä blogissa on kyse ja miksi ylipäänsä tätä aloin kirjoittaa.

Vaikka olenkin jo pienestä asti harrastellut kalastusta sekä ollut kiinnostunut luonnosta, sen asukeista ja siellä selviytymisestä, vasta viimeaikainen kiinnostumiseni ravinnosta ja ruokavalioista antoi lopullisen sysäyksen tämän projektin ja blogin aloittamiselle. Lisäksi erään ystäväni yhtäläinen kiinnostus luonnossa selviytymisestä ja eräilystä antoi intoa projektin toteuttamiseen.

Tavoitteenani on selvittää omakohtaisesti, minkälaista ravintoa Suomen luonto tarjoaa siellä kulkijalle. Tarkoitus on keskittyä ruoanhankintatapoihin, joihin ei tarvita modernia tekniikkaa, kuten tuliaseita, moottoriveneitä, virveleitä tai muita teknisiä laitteita. Olen päättänyt tavallaan lähteä mestästys- ja keräilykulttuurin aikaisten esi-isiemme jäljille. Projektin aikana saamme mahdollisesti myös selville jotain heidän ruokavaliostaan. Kuinka "paleo" onkaan muinaisen metsästäjä-keräilijän dieetti ollut?

Omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei kalareissulla keskellä korpea kaltaiseni maallikko löydä oikeastaan mitään hiilihydraattipitoista syötävää oman reppunsa ulkopuolelta. Toki kuusenkerkkiä tai koivunlehtiä voi maistella, mutta ei niillä mahaansa täytä, mikäli haluaa, ettei se hetimmiten tyhjene spontaanisti. Marjoja ja sieniä luontoäiti tarjoaa lähinnä loppukesällä ja syksyllä. Kun lappaa suuhunsa pelkkää haukea muutaman päivän, alkaa äidin puurovadille olla todellakin ikävä.

Heinästäkö hiilarit?

Koska ihminen tutkitusti tarvisee myös jonkin verran hiilihydraatteja sekä kasveista löytyviä suojaravintoaineita, eikä proteiininlähteistä metsässä näytä olevan pulaa, aionkin aloittaa projektini tutustumalla syötäviin luonnonkasveihin. Ideana on löytää kasveja, joista saa paljon hyvää ravintoa suhteellisen pienellä vaivalla. Olen löytänyt runsaasti kirjallisuutta aiheeseen liittyen, joten aion käydä järjestelmällisesti keräämässä potentiaalisia kandidaattikasveja, valmistaa ne retkeilijällä käytössä olevin keinoin ja dokumentoida ruokailijoiden oletettavan yrmeät ilmeet. Tarkkana saa olla, sillä syömäkelpoisella kasvilla voi olla myrkyllinen look-alike, jonka maistelu ei kannata.

Rentukoita tuskin kannattaa rouskuttaa...

Yritän parhaani mukaan löytää tälle projektille aikaa kesätöideni, musiikkiharrastukseni ja liikunnan ohella. Kiinnostuneet saavat lähettää vinkkejä ja ideoita aiheeseen liittyen, joihin vastataan ja joita toteutetaan mahdollisuuksien mukaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti