Osa 2: Mahlaa ja kirpeitä marjoja

Mitä ja missä?

• Paikka: Jämsä, Keski-Suomi
• Ajankohta: 22.4.2014

Projektini sai jatkoa heti kaksi päivää Kuhmon retken jälkeen, kun vietin hetken kotipaikkakunnallani Jämsässä. Keski-Suomessa kevät oli jo pitkällä ja västäräkitkin etsivät jo pihapiiristä pesän paikkaa.

Karpalot

Lähdin aikaisin aamulla kiertelemään suolampia karpaloita etsien. Löysinkin tutun lammen rannalta näitä punaisia, kirpeitä marjoja. Auringon lämpö oli kuitenkin saanut osan marjoista käymään tai kuivattanut ne. Ilmeisesti myös metsän siivekkäät asukit olivat nauttineet näistä hangen alla säilyneistä herkuista. Löysinkin puolessa tunnissa vain kourallisen syömäkelpoisia yksilöitä.

Karpaloita on vaikeaa löytää ja hidasta kerätä, sillä ne lymyilevät
syvällä sammaleen seassa upottavilla soilla. 

Puolen tunnin kyykkimisen saalis oli laiha.

Saalis olisi ollut hieman parempi, mikäli olisin ollut liikkeellä välittömästi lumien lähdettyä, jolloin lämpö ja linnut eivät olisi vielä ehtineet tehdä "tuhojaan". Joka tapauksessa marjoja löytyi ja osa niistä maistui käytännössä samalta, kuin syksylläkin. Energiansaannin kannalta nämä pikku pallerot lienevät keräämisen vaivalloisuuteen nähden melko merkityksettömiä, mutta vitamiinien saannin kannalta hyvinkin tärkeitä.

Koivun mahla

Koska maanomistajan lupa oli poikkeuksellisen helppo kysyä lounaspöydän ääressä, päätin myös kokeilla mahlan laskemista koivusta. Käytin mahlan keräämisessä enemmän tai vähemmän moderneja työkaluja, mutta tokihan kuoren saisi rikki vaikka kivikirveellä ja mahlaa voisi kerätä vaikkapa nahkaiseen leiliin.

Tein vintilällä reiän koivun kylkeen kuoren läpi siten, että valkoinen puuaines tuli juuri näkyviin, jolloin puun nilassa virtaava mahla pääsi valumaan ulos. Laitoin reikään sopivan kokoisen putken ja kiinnitin teipillä putken toiseen päähän juomapullon. Kahden tunnin valutuksen aikana mahlaa kertyi noin desilitra. Luonnonmuonaohje LUMO:n mukaan parhaana mahlanlaskuaikana saattaisi saada pulloon jopa litran mahlaa tunnissa.

Myös talvella kaadetun pihakoivun kannosta tihkui melkoisesti mahlaa. 

Mahla oli väritöntä, mutta hieman sameaa ja hyvin juoksevaa nestettä. Maku oli hyvin mieto, raikas ja hivenen makea. Mahla on siis kokonaisuudessaan vaivatonta kerättävää. Parhaaseen laskuaikaan voi yhdessä yössä saada litratolkulla raikasta juotavaa. Toisaalta sitä on saatavilla vain alkukesästä ja sen energiasisältö on hyvin vähäinen. Vaivan arvoista joka tapauksessa!

Ensi kertaan!